— parhaat valokuvasi netissä!

Kirjoita tähän tekstin alkuosa

Hiukkasia valoon toi..Lumi valkoinen Vain pimeys oli heille ikävyys. Yhtäkkiä kantautui taivaalta ääni.. neitsyt maria herättää meidät tuomion päivään.. Antaa ylösnousemuksen vaiheissa Kun jumalattomat pyhän helvettiin Heittivät.

Vain he pyrkivät uuteen kuolemaan Kaikki he, jotka kuolivat tiellä sodan.. enkelten kanssa samalla rivillä seisovat uskovat. Ja he lupasivat rauhan horisontissa.

He eivät halua antautua, vain neitsyt maria taistelijoitaan kehotetaan taisteluun.. He ovat poissa ,he menneet ovat ajattoman tilan Ja maailman ulkopuolelle.. he saivat rauhan kadotukselta.. neitsyt marian linnut toivat laulun.. Silti, tuskaa ja ahdistusta myös siivillään. Muistan nämä kasvot..kuin eilisen

En koskaan unohda ,Että täydellinen epäpyhä ja loputon kaaos , veivät heidät..enkeleille Ystäväni poissa ikuisesti ovat.. ikuiseseti enkelten siivillä.

kaatuneiden taistelijoiden rivit ja heidän hautakiviensä galleria mieleeni jäi heidän kasvot.. jotka eivät koskaan enään vanhemmaksi eläneet.

kivun ja pelon kautta hän pyysi ja hän huusi. Hän huusi: " polttaminen elävältä ei ole minulle rangaistus." hän rukoili "Neitsyt maria, ota mut sun luoksesi, haluan jo lähteä, etkö näe ,että olen jo kuollut vaikka elän..ota minut luoksesi."

Minä olen täällä mutta Hän ja he.. ovat siirtyneet paremapaan maailmaan, neitsyt marian taivaaseen, jossa hänellä..heillä ja kaikilla tulee olemaan ikuinen rauha. Muistan nämä ihmiset.. kuin ne linnut ketkä siivillään minulle heidän tuskan huutonsa kuljettivat.. "terveiset taivaasta, olen enkelinä mukanasi, muista minua ystääväsi" He ketkä katosivat elämän pyörteeseen, mutta uskoivat pyhään neitsyt mariaan, ovat pääseet taivaaseen ,maailmaa paikkana parempaan. Tykistön kauas kantautuva kaiku.. palauttaa mieleeni heidän kasvonsa.. Hän ja he eivät koskaan palaa. Koska He ovat jo Marian luona taivaassa.. siksi kysyn keskeltä kaaoksen, "maria olenko minä yksin tässä maailmassa"

Kuulin Marian Kuiskauksen.. "lapseni he ja ystäväsi.. ovat luonani turvassa taivaassa, sinä olet siellä mutta et yksin omassa maailmassa, joka on sinulle kuuluva, lintuni hakevat sinutkin luokseni kun täyteen on tullut aikasi"

Hän lähti.. hän on poissa , He lähtivät he ovat jo menneet.. Luin Ystäväni Kirjeen viimeisen, "äiti tulen jouluksi kotiin luoksesi" Muistan Nämä Kasvot ..Nuorien ..jotka eivät koskaan vanhentuneet. He ovat ikuisesti Lapsia. Palannut ei poika äitinsä luokseen, koskaan retkeltään.. Nyt hänet kotiin Sinkkiarkussa kannetaan. Näki Äiti poikansa kasvot kerran viimeisen.. Kun viimeinen naula lyötiin arkkuun puiseen. Muistan Tämän ihmisen.. olen elossa. Näin Huomisen. Koko teksti tulee tähän

Arvostelu

0

Katsottu: 1110

Ääniä: 0

Lukyanenko

Kategoriasta Oma blogi
julkaistu 20 marraskuuta 2013, 11:50

Kommentit ja palautteet

    Ei ole vielä yhtään kommenttia. Ole ensimmäinen!