— parhaat valokuvasi netissä!

Arvostelu

39

Katsottu: 1986

Ääniä: 11

Petteri Keränen

Kategoriasta Luonto
ladattu 17 huhtikuuta 2014, 21:17

Roolit:

Valokuvaaja:
Ei mainittu
Malli:
Ei mainittu

EXIF

Kamera:
Canon EOS 6D 
Objektiivi:
EF400mm f/5.6L USM  
Polttoväli:
400 
Valotusaika:
1/800 
Aukko:
f/7.1 
ISO:
1000 

Kuvauspaikka:

Tägit:

kalalokki

Muita kuvia käyttäjältä Petteri Keränen:

Katso käyttäjän Petteri Keränen koko portfolio

Kommentit ja palautteet

  • 1

    Erkki Huossa kirjoitti 18 huhtikuuta 2014, 5:54

    Häjy katse.

  • 0

    Petteri Keränen kirjoitti 18 huhtikuuta 2014, 8:19

    Kaverissa on jotain petolintumaista. Ja onhan se peto, kalastaa, mutta ei ehkä lintumaailman paras siinä lajissa. :)

  • 0

    Petteri Keränen kirjoitti 18 huhtikuuta 2014, 9:05

    Täytyy nyt kertoa se tarina kuvan takaa, ja myös se, miten tätä tuli väänneltyä ja mitä ajatuksia heräsi.

    Olin Seurasaaren sillalla, kun aurinko alkoi laskea. Sen näkee kuvasta, aurinko on tosi matalalla, lokin päälaki on "valaistunut" likimain suoraan sivulta. Kaveri istui tai seisoi siinä valkoisen kaiteen päällä ja katseli. Taustalla oli meri- tai järviruokoa edellisvuodelta, kymmenien metrien päässä, siellä Seurasaaren rannassa. Jostain syystä sattui vahingossa mieleen, että otanpa pönökuvan, kun on aika kultainen valo. Katsoin takakantta, ja bum, taustan kellervä edellisvuotinen ruovikko pamahti silmille auringon kultaamana sopivasti blurrautuneena. Kuvia tuli sitten otettua vähän eri kulmista jokunen kymmenen. Ei tämä edes liene välttämättä paras, koska en jaksanut enää miettiä, mikä ilme olisi vetoavin.

    Teknisesti valo oli samalla sekä upea että vaikea, valkotasapaino on vedetty alas ja tiltattu kylmään päin, ja silti punertavaa väriä tulee höyhenpukuun. Enempää en uskaltanut, muuten olisi tullut vihertävä lokki... Kontrasti on muistaakseni tässä vedetty alaspäin (normistihan me ihmiset käsittelyssä nostamme sitä, tässä ei), koska se pehmentää kuvan tosi tiukkoja valoeroja. Syväterävyys oli myös vaikea hallita tuossa valossa, tässä se ei ole silmässä, vaan silmä sattuu alueelle mutta ei ole ihan niin skarppi kuin voisi olla. Terävyyttä on nostettu hieman, ja kohinaa poistettu hieman. ISO 1000 kestää tuon, ISO 2000 niukasti, mutta ihan tiukoissa yksityiskohdissa, kun kuvasin ISO 2500:lla vastaavia, huomasin, että kohinaa ei saa pois ilman, että kuvasta tulee selvästi "pehmeä" tai "muovinen".

    Tuo ISO-kestävyys on nyt sitten tullut esille, siitä esimerkiksi tuolla: http://www.dxomark.com/Cameras/Canon/EOS-6D

    Tarkoittaa sitä, että tuon palstan aika osaavien ihmisten mielestä EOS 6D:llä voi kuvata 2340-ISO-lukuun saakka niin, että kohina ei merkittävästi häiritse. No niin tai näin, kriteeri on sinällään järkevä, vaikka ei olisikaan omiin tarkoituksiin juuri tuo. Sieltä näkee senkin, että vanha 450D kestää vajaa ISO 700-lukemaa, ja samaa voi sanoa 700D:stä (uusin sitä sarjaa). Kennojen herkkyys ei siis ole merkittävästi noussut (tai on, mutta samalla on tuotu lisää pikseleitä, joten herkkyys on pidetty samana niin, että pikselimäärä on sovitettu sen mukaan), vaan enempi kameroiden oma kyky korjata raw-kuvasta luomaansa jpeg-kuvaa (kohinanpoistoalgroritmit, jotka toimivat automaattisesti siellä kameran prosessorissa).

    Jos muuten kiinnostaa, niin noista testeistä näkee, että Nikon käyttää kautta linjan herkempiä kennoja kuin Canon, joka on tässä aika pahastikin jäljessä. Jos minunkin kamerassani olisi vastaava Nikonin kenno, tuo ISO-luku, jolla vielä tulee hyvää kuvaa, olisi ehkä noilla pikselimäärillä tuhat korkeampi. Sillä olisi oikeasti merkitystä jonkin verran, ei toki mitenkään ratkaisevasti, mutta kuitenkin aina näissä äärioloissa sen 1/3 - 1/2 - 2/3 aukkoväliä. Positiivista lie se, että seuraavassa rungossa Canonillakin on sitten varmasti parempi herkkyys, sillä eiköhän senkin kennovalmistaja punnerra herkempään suuntaan, kun semmoinen kerran on saavutettavissa. Nikonin kennoissa on myös parempi dynamiikka (EV-alue, eli kestävät hieman paremmin ali- ja ylivalotusta - tai ainakin jompaa kumpaa). En sanonut tätä sillä mielellä, että haluaisin tänne saati tähän vertailua eri (Ca/Ni/So/valitse oma merkkisi soveltuvat kirjaimet)nistien välillä, vaan siksi, että tämä merkkien kilpailu tuottaa meille aina vain parempia tuotteita. Hyvä siis niin.

    Tämmöisiä tässä tuli mietittyä.

  • 1

    Jani kirjoitti 19 huhtikuuta 2014, 13:21

    Joo, mä oon kanssa huomannu tolla kameravanhuksella että ISO:n saa kohinaa paljon, ja sit kun mennnään tietyn pisteen yli, alkaa yksityiskohdat kärsimän, ja kameran dynamiikka haukkaa kakkaa ja alkaa laskemaan....
    Canuunoista muuten sen verran, että luin jostain jonkun jutun, missä kehotettiin kuvaamaan vain "kokonaisilla" ISO:illa, noi 1/3 isot on kuulemma joko vaalennettu tai tummennettu kamerassa.
    Lähdettä mulla ei tietty tähän oo heittää, mutta....

  • 1

    Jani kirjoitti 19 huhtikuuta 2014, 13:46

    Ja asiasta kukkaruukkuun. Tälläseen kuvaan voisi kokeilla "Frequency Separation" - Tekniikkaa. Vois kopioida tuota hyvännäköistä tekstuuria noihin puhkinaisiin osiin.
    Joillekkin se vaan menee "tietokonetaiteeksi". Ite oon huomannu, että toi on todella hyödyllinen kikka muihinkin kuin potretteihin....
    http://fstoppers.com/the-ultimate-guide-to-the-frequency-separation-technique

  • 1

    Petteri Keränen kirjoitti 19 huhtikuuta 2014, 15:21

    Se ei ole puhki, tai tuo jpeg on, mutta alkuperäinen raw ei ole poislukien ehkä joku pieni alue nokassa ja silmässä (heijastukset). Dynamiikka riitti juuri ja juuri, joten jos rajusti vähentää valoa, punkaa valkoisista osista esiin yksityiskohtia. Toki ne ovat jo selvästi epäterävyysalueella, joten en halunnut ruveta niitä esiin enää värkkäilemään, kun en keksinyt tapaa vähentää valoa järkevällä tavalla. Lightroomissa on kyllä semmoinen adjustment brush, jota kokeilin, mutta aika äkkiä siinä menee ikä ja terveys. Osaava varmaan saisi parempaa jälkeä aikaan.

    Luulenpa kyllä, että esittämäsi tekniikka olisi varmaan hyvä tai jopa parempi kuin valon säätely jollain "adjustment brushilla". Vielä kun voisi sitä tekstuuria kopioidan noihin kohinaisiin varjoisiin osiin, eli enemmän linnun vasemmalle puolelle. Kai niihin olisi parhaiten auttanut, jos joku olisi kulkenut iso valkoinen varjostin kädessä ja tähtäillyt sillä lokkia... studio siihen luontoon. Lokin kanssa se voisi onnistuakin.

    Muuten noista tekstuureista eli lähinnä linnun höyhenpeitteen yksityiskohdista. Minulle nämä lintujen höyhenpuvut nyt keväällä ovat olleet yllättävän kaunis asia omista kuvista havaita. Ihan siis kaupunkialueelle nähtävien lokin, peipon, variksen tai rastaan. Tai kyhmyjoutsenen. Nyt kun on vehje, jolla pääsee lähelle, on kyllä päässyt myös ihmettelemään jotain semmoista kauneutta, jota ei ennen tiennyt olevankaan.

  • 1

    Petteri Keränen kirjoitti 19 huhtikuuta 2014, 15:23

    Siis harrastus on taas tuonut mielihyvää paitsi kuvien onnistumisen ja kehittymisen muodossa myös siinä, että on nähnyt ja oppinut kohteesta eli luonnosta uutta. :)

  • 1

    Jaana-Marja kirjoitti 18 huhtikuuta 2014, 15:22

    Upea!